Tarinoita

Tässä osiossa on tarinoita, ajatelmia ja hartauksia.

Joulukuu 2019

Sydämen joulu

Jouluaatto on aina 24.12, mutta jokaisen elämäntilanteet voivat vaihdella paljonkin. Kaikilla ei ole ympärillään perheenjäseniä ja lahjoja. Yksinäisyyden ja osattomuuden tunne voi sattua syvällä tavalla juuri jouluna. Lapsena huostaanotettu nuori on saattanut siirtyä aikuisuuden kynnykselle, viettäen nyt täysin yksin joulua –kun ei ole mitään paikkaa, minne menisi. Sama tilanne on puolisonsa menettäneellä lapsettomalla leskellä sekä monella muulla, jotka tahtomattaan ovat jouluna yksin. Tunne yksinäisyydestä on julma, mutta kuinka suuri lahja onkaan, kun joku kutsuu yksinäisen mukaan joulun viettoon.

Osalla ennen joulua tulevat mieleen suuret vaatimukset siitä, millaista kaiken pitäisi olla. Samalla sydämeen hiipii voimattomuuden ja epäonnistumisen tunne, jos työkiireiden keskellä ei ehdikään valmistelemaan kaikkea juuri siten, miten itse toivoisi – tai miten olettaa, että kaikki pitäisi tehdä. Eräs nuori pohti jo lokakuussa ääneen: ”Voi kun se äiti ymmärtäisi, ettei kukaan kiinnitä huomiota siihen, missä kunnossa koti on.” Tämä nuori kun piti kaikkein tärkeimpänä kiireettömyyttä ja sitä, että ollaan vain kaikki kerrankin yhdessä.

Jouluna aina joku on myös töissä. Yksinäinen vanhus saattaa saada työntekijän ojentamana sen ainoan joulukortin ja joku toinen kiidättää ambulanssilla loukkaantunutta sairaalaan. Kolmas on auraamassa lunta, jotta muut pääsevät kulkemaan sukulaisten luo ja neljäs valmistautuu pitämään joulumessua kirkossa. Jouluna töissä oleva usein mahdollistaa toisille joulunvieton tai hän on muutoin auttamassa tarvitsevia.

Joulu tuo monelle pintaan erilaisia muistoja ja niiden tuomia tunteita. Kynttilät viedään rakkaiden haudalle ja aikaisempien vuosien lasten jouluriemu voi piirtää mieleen kauniita muistoja. Osa muistoista antaa voimaa, osa muistoista voi tuntua musertavan kipeiltä.

Mikä tilanne kenelläkin onkaan, niin joulun sanoma on kuitenkin kaikille sama. Jeesus on syntynyt maailmaan. Vaikeissakin tilanteissa tuo Jeesus lapsi voi tuoda sydämeen lohdun, rauhan ja ilon. Joulu on meitä kaikkia varten jo edeltä valmisteltu. Jumalan poika itse syntyi härkien syöttöastiaan – hänkö ei ymmärtäisi, mitä on puute? Jeesus itse oli toisten pilkkauksen ja väkivallan kohteena, eikä häntä ymmärretty – hänkö ei ymmärtäisi, mitä on yksinäisyys? Jeesus tuli maailmaan, jotta meillä olisi anteeksiantamus ja että me antaisimme myös toisillemme anteeksi. Tämä sydämen joulu ei tarvitse hienoja lahjapapereita, eikä kulisseja. Tällaisessa sydämen joulussa kukin saa olla levollisin mielin ja kukin meistä saa ottaa todesta sen, että juuri sinä olet rakastettu, arvokas ja tärkeä.

Sirpa Pursiainen

Elämänpuu ry:n hallituksen vpj
Mistä tulee oikea joulu?
Muinaiset suomalaiset kalenteroivat viisaasti joulumme paikan, sillä se sijoitettiin vuoden säkkipimeimpään aikaan. Olemme jo saaneet huomata, että alkavan talven ainoa luonnon valonlähde lumi ei olekaan enää itsestäänselvyys kuten se on vaikkapa minun lapsuudessani ollut.
– Jokaista lumihiutaletta tervehdin kiitollisuudella ja lumen surmaavaa vesisadetta pettymyksellä.
Joulumieltään ei siis voi rakentaa ulkoisiin seikkoihin, ei enää nykypohjolassa. Täytyy olla jotain muuta, joka synnyttää oikean joulun. Tuntuu kuin Jumala olisi tiennyt tämänkin aikoinaan. Hän astui Valona taivaasta alas ihmiskunnan keskelle. Hän asettui oman kansansa historiallisesti vaikeaan ja raskaaseen muutostilanteeseen, joka yhteiskunnassa oli menossa. Koko kansa oli kirjattava verokirjoihin. Jumala saapui Pojassaan maailmaan keskelle ihmisen arkea ja ympäröivää pimeyttä. Taivaallista Kuningasta eivät olleet vastassa paras mahdollinen majatalo ja kultainen kehto palvelijoineen.
Jumalan Pojan syntyminen arjen keskelle avaa meille arjen armon merkityksen. Kristinusko on ainoa uskonto, jossa ihmisen pelastumiseksi kelpaavan teon teki itse Luoja Jumala. Meidän tekomme on vain uskoa se. Kristus on meidän puolestamme syntynyt ja kuollut. Ja tämän uskomisesta seuraa toinen toisemme armollinen kohtaaminen, hyvän ajatteleminen ja puhuminen kanssaihmisistä. Tässä ovat oikean joulumielen avaimet. Jumala on meidän puolellamme!
Kirjoittaja Outi Niemi, diakoni
Elokuu 2018

LAILAN LAPSET

Olin vastikään tätini 90-vuotispaivillä.

Äitini olisi tänä vuonna täyttänyt 94-vuotta, mutta kuoli muutama vuosi sitten. Isäni kuoli jo aikaisemmin. Nyt vietimme yhden isäni ”pikkusiskon” syntymäpäiviä.

Laila-tätini – ja koko kahdeksan lapsen joukko – menetti äitinsä kun nuorin sisaruksista oli iältään vain kaksi vuotta. Lapset olivat syntyneet ajan tavan mukaan lyhyin ikäeroin. Vanhimpana tyttönä Laila-tädistä tuli äidin korvike pienemmille, vaikkei itselläkään ollut ikää kovin paljon.

Rajaseudulla asuvana tätini joutui sodan aikana toistuviin evakkomatkoihin ja karjan kuljetuksiin kävellen poikki Suomen lähes tiettömiä taipaleita pitkin. Sodan jälkeen iloa paluusta kotiseudulle himmensi varmasti se että lähes kaikki oli poltettu maan tasalle – ainoastaan pirtin piippu oli säilynyt. Sen ympärille alkoi jälleenrakennus.

Sodan jälkeenkin tädin olisi haluttu jäävän kotiseudulle. Olisihan meitä uuden sukupolven hoidettavia sisarusten perheissä ollut. Tätini lähti kuitenkin hankkimaan ammatin alalta, johon hänellä oli jo vahva käytännön kokemus.

Työssä eteneminen olisi myöhemmin vaatinut kaksikielisyyttä. Niinpä täti 60-luvun alkupuolella lähti töihin Ruotsiin kieltä oppiakseen. Sinne hän sitten kotiutui, ja syntymäpäivät vietettiin Tukholmassa.

Täti ei koskaan avioitunut eikä hänellä ole ”omia” lapsia. Syntymäpäiville pääsi osallistumaan kahdeksan hänen sisarustensa lapsista, kaksi puolisonsa kanssa. Lisäksi mukaan lähti edesmenneen äitini 86-vuotias sisar. Tädeilläni Kertulla ja Lailalla on yhteistä historiaa nyt takanaan jo yli 70 vuotta!

Syntymäpäivien valmistelu, harvakseltaan tavattujen serkusten kohtaaminen ja erityisesti varsinaiset syntymäpäivät olivat ikimuistettavat. Kaikilla mukana olevilla serkuilla oli hauskoja lapsuusmuistoja tätiin liittyen ja nauru raikui. Tapaamisen päätteeksi päätimme serkusten kanssa pitää edelleen tiivistä yhteyttä tätiimme ja enemmän myös toisiimme. Osan kanssahan edellisestä tapaamisesta oli vierähtänyt jo vuosikymmeniä. Ehkä ensi vuonna– jos Herra suo – tapaamme setäni 95-vuotispäivillä.

Tätini viime vuosien sairaudet ovat heikentäneet hänen liikuntakykyään. Myös muisti tekee tepposia. Välillä hyvin asiallinen ja aikaa seuraava tätini on jo vuosia kertonut tarinoita kymmenestä lapsestaan. Juhlien jälkeen tätini oli todennut syntymäpäivillä otetusta yhteiskuvasta, että siinähän ovat hän itse ja hänen lapsensa. Ei väliä uskoipa täti oikeasti niin tai lausahdus oli hänelle tyypillistä huumoria: olemme mielellämme” Lailan lapsia”.

 

Eija-Anitta Kynsilehto

Heinäkuu 2018
Turvallisin mielin eteenpäin
Valtavan monessa hengellisessä laulussa puhutaan turvasta ja turvallisuudesta.  Kertooko se todellisesta turvallisuuden ja turvan kaipuusta?  Psalmissa 91 sanotaan: ”Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla” Tätä raamatunpaikkaa ajatellen, kun näen kanan suojelevan tipujaan siipiensä alla. Jumala kutsuu yhä ihmisiä luokseen, turvaan ja suojelukseen. Hänen siipiensä alla voi turvallisesti laskea aseensa ja luottaa, että Hän pitää huolta.Jeesus itse suostui väkivallan kohteeksi , että me saisimme ikuisen turvan silloinkin, kun mailma osoittautuu turvattomaksi.
Irja Haavisto

5.5.2018

VIRVOITTAVIEN VETTEN TYKÖ HÄN MINUT JOHDATTAA

IMG_0858

Kevät muistuttaa Jumalan luomistyöstä. Linnut palaavat takaisin etelästä, musta multa saa päällensä vihreän peiton. Vaikka aurinko hellii ihoa ja mieltä, niin kasvun kannalta vesi on aivan oleellinen osa kevään tuloa.

Kävin seuraamassa Pohtiolammella Sääksien syöksymistä Huhtikuun puolivälissä. Pohtiolampi on maailman paras paikka seurata Sääksien syöksyä ja sinne pääsee seuraamaan yleisötorniin myös pyörätuolin kanssa. Huhtikuussa oli vielä lunta ja öisin jäätä. Sääksiä varten veden pinta täytyi rikkoa – luonnonvesissä ei silloin vielä päässyt Sääksi kalastamaan. Muutamassa päivässä kuitenkin lumi suli ja avovedet sulivat. Lumen sulamisen jälkeen Sääkset tulivat Pirkanmaan korkeuksilla ja suuntasivat pitkän muuttomatkan jälkeen suoraan Pohtiolammelle. Saman päivän aikana oli yli 50 syöksyä ja kaikille riitti ruokaa.

Taivaallinen isämme huolehtii meistä samalla tavalla. Hän antaa meille hengellistä ravintoa ja mahdollistaa meille kasvun. Välillä hän käyttää tavallisia ihmisiä olemaan hänen rakkautensa välikappaleena: ystävällisenä sanana, halauksena, katseena ja läsnäolona. Joskus meidän täytyy olla myös suorina sanoina avataksemme pinnalla olevaa jäätä kuullaksemme syvemmin hänen armonsa toisiamme ja itseämme kohtaan.

Raamatun sana on totuus, joka puhdistaa ja uudistaa. Hänen sanansa antaa meille vahvan kasvun ja voiman ja ymmärryksen toimia hänen tahtonsa mukaisesti.

Sirpa Pursiainen

 

28.3.2018

VALOA KOHTI

Maaliskuun viimeiseen sunnuntaihin liittyy perinne kellojen viisarien siirtämisestä tunti kesää kohti. Kesäaikaa kokeiltiin Suomessa ensimmäisen kerran muiden maiden mukana vuonna 1942. Jatkuvasssa käytössä kesäaika on ollut vuodesta 1981 ja vuodesta 2002 kesäaikaan siirtymistä on säädellyt EU –direktiivi. Kesäajasta luopumisesta on puhuttu paljon ja suomalaiset europarlamentaarikot ovat sitä esittäneet vuonna 2016 EU- komissiolle. Vielä ei ole kuitenkaan muutosta tapahtunut vaan siirtelemme edelleen kellojen viisareita ajatuksella kesä edessä ja talvi takana.

Tätä kirjoittaessani näen ulkona valkoisena hohtavaa lunta ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta antaen valoa ja lämpöä. Kesää saamme vielä odottaa , mutta valosta voimme iloita jo nyt. Tätä kirjoittaessani on myös maaliskuun viimeinen viikko, jolloin vietämme Pääsiäisen ajan hiljaista viikkoa. Pääsiäisen sanoma on meille elämään iloa ja valoa tuova. Sen varassa saamme kulkea rohkeasti eteenpäin. Paastonaika ja hiljainen viikko johtavat meidät Kristuksen kärsimyksen äärelle; Pitkäperjantain tapahtumiin. Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesuksen viimeiset sanat ristillä olivat: ” Se on täytetty.” Ristiltä matka jatkuu pääsiäisaamuun, jolloin murhe muuttuu iloksi, valo voittaa pimeyden: ” Kristus on ylösnoussut. ”. Pääsiäistapahtumat hämmentävät ehkä arkisia ajatuksiamme. Herääminen kuolleista rikkoo maallisen ajattelun rajoja . Saamme jokatapauksessa uskoa, että Kristus on kuollut meidän puolesta sovittaen meidän synnít. Saamme elää Jumalan armon ja rakkauden täyttämää elämää !

Psalmi 36: 10 ” Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.”

Leena Rauhala

 

7.3.2018

PAASTON AVAAMA IKKUNA ITSEEN

Näyttökuva 2018-03-06 kello 23.57.58

Kahta suurta kirkkovuoden juhlaamme edeltää paaston aika. Joulun alla sitä kutsutaan pikku paastoksi ja pääsiäisen alla asetumme isoon paastoon. Paaston aikana meitä kutsutaan pysähty- mään, hiljentämään vauhtia ja kuin katsomaan itseämme sisäänpäin, omaan sieluun. Mitä sinne kuuluu? Millaisia huolia kannan mukanani? Löytyykö elämästäni iloa ja osaanko kiittää siitä?

Pysähtyminen on paaston olennaisin viesti. Vasta suostuessa aktiiviseen vuoropuheluun itsen kanssa löydämme uusia ideoita, saamme lisää aikaa ja elämän olennaiset seikat alkavat aueta. Jumalan kanssa keskustelu ja rukouksessa viipyily laskevat pulssia, arjen kierroksia ja avaavat sellaisia huikeita ikkunamaisemia, joita ei uskonut elämässään olevankaan!

Jeesuksella oli aikaa pysähtyä, vaikka oli Jumalan Poika. Voisi ajatella, että Hänen taivaallisilla voimavaroillaan ja Isän Jumalan Jordan-joella antamalla siunauksella Vapahtajamme kestojaksoi kohdata uusia ihmisiä, toinen toistaan vaikeampia tilanteita ja antaa kohtaamisissa aina parasta itseään. Mutta Raamatussa kohtaammekin Vapahtajan, joka tarvitsi säännöllisen oman hetken rukouskeskustelulle Jumalan kanssa. Ja me ihmisetkö sitten emme tarvitse?

Hiljaisen viikon tuskaisilla viimehetkillä Vapahtaja jälleen vetäytyi, nyt Getsemaneen rukoilemaan. Hänen tuskansa, huolensa ja ahdistuksensa tihkuu evankeliumin sivuilta. Hän eli ihmisen elämän kaikkine tunteineen, huolineen ja kysymyksineen, mutta Hän kuoli Jumalan Poikana antaen vapaa- ehtoisesti henkensä puolestamme. Jumala uhrasi oman Poikansa jokaisen erilaisen, samanlaisen, erirotuisen, eri-ikäisen ja eritaustaisen ihmisen puolesta. Tämä Kristuksen kertakaikkinen sovitus- työ antaa meille kiitoksen aiheen ainutlaatuisesta elämänlahjasta ja Jumalan hyvästä tahdosta jokaista ihmistä kohtaan.

Kiitos ja ylistys rakas Vapahtaja sinun tekemästäsi uhrityöstä puolestamme. Kiitos, että sen kautta olemme Jumalan lapsia. Anna tämän sovitusuhrin vapauttaa meidät tekemään hyvää toinen toisemme iloksi ja siunaamaan toinen toistamme. Sinun nimesi kunnian tähden. Aamen

Outi Niemi

 

Rukouskynttilä

12.2.2018
ilkon remontti_2010 150

Kristillinen kirkko on ottanut kynttilän rukouksen kuvaksi. Kevään kynttilänpäivää on vietetty, ja edelleenkin vietetään katolisessa kirkossa koko vuoden kirkkokynttilöiden käyttöönoton siunaamispäivänä. Suomalaisessa vanhan kansan sananlaskuperinnössä elää yhä sanonta: kevättä kynttelistä. Tänä vuonna kynttilän päivänä saatoin tuntea kevätauringon säteiden lämmittävän poskea. Mielikin piristyi valosta, jota hämyisän talvijakson jälkeen pilkistelevä aurinko jälleen levittää.

Kynttilä kuvaa rukousta. Kynttilää kallistaessa sen liekki nousee aina ylöspäin. Liekki nousee kuin rukous Jumalaa kohti. Silloinkin kun rukoilija on väsynyt eikä sanoja tahdo löytyä, nousee sanatonkin huokaus Jumalan tietoon. Taivaallinen Isämme kuulee, koska Hän on niin luvannut ja epäkelpoja rukouksia ei ole olemassakaan. Rukous on kuin juttelua, keskustelua oman Isän kanssa. Kuulumisten kertomista ja oman huolitaakan jakamista isomman ja vahvemman kanssa. Jumala on totta, Hänen lupauksensa ovat totta – siitä Raamattu meitä vakuuttaa.

Millaisia rukousaiheita sinulla on tänään? Keiden puolesta haluat rukoilla? Mistä haluat erityisesti kiittää tänään Jumalaa? Raamattu lohduttaa, että kun emme itse jaksa tai jostain syystä pysty rukoilemaan, rukoilee Jeesus puolestamme lakkaamatta. Saamme rukouksessa pyytää syntejämme anteeksi ja uskoa ne saaneemme anteeksi. Tämä anteeksianto vahvistaa meitä pois synnistä ja saa meissä kasvamaan ihmeellisiä uskon hedelmiä. Ne Hengen hedelmät saavat meidät toimimaan toinen toisemme hyväksi ja iloksi. Pyhä Henki vahvistaa meitä kohtaamaan Kristuksen toinen toisissamme.

Opetuslapsi Matteus on kirjannut ylös Jeesuksen sanat: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.

Apostoli Paavali kirjoittaa filippiläisille: Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Jeesuksen opetuslapsi Pietari pyytää, että ”Heittäkää kaikki murheenne hänen (Jeesuksen) kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.”

RUKOUS: Kiitos Pyhä Jumala, että saamme asettua Sinun eteesi kiittäen ja pyytäen. Anna syntimme anteeksi ja armahda meitä. Anna meille sinulta voima selviytyä elämän mukanaan tuomista vaikeuksista, sairauksista ja yksinäisyydestä. Anna meille rohkeutta siunata toinen toisiamme. Jää siunaamaan läheisiämme ja rakkaitamme, heitäkin, joita ei ole helppoa siunata. Sinulla Jeesus on valta, voima ja kunnia iankaikkisesti aamen.

Sinua rohkaisten rukoukseen,

Outi Niemi (hallituksesta)

 

 

8.2.2018

KUN OMAT VOIMAT EIVÄT AINA RIITÄ

”Haluan jakaa itselleni  niin tärkeän ja kauniin asian . Usein omat voimat ovat vähissä ja haluamme vahvistusta omaan uskonelämäämme. Olen saanut tämän kortin rakkaalta äidiltäni ja kun tätä luen, niin havahdun aina uudestaan siihen, ettei meillä ole hätää. Jeesus kantaa sinua ja minua silloin, kun omat voimamme eivät aina riitä”

 Sirpa Haapalehto

image001

Maalaus: Jari Välkkynen

Teksti: Jorma Virta

(Oikeus kuvan ja tekstin julkaisuun sivustolla tarkistettu tekijöiltä)

4.1.2018

 

Kristinuskossa on kyse suuresta ilosta kaikelle kansalle.

Uusi vuosi on vaihtunut ja joulun aika  on elettynä kokemuksena meillä kaikilla. Kokemukset voivat olla erilaisia. Toivon, että niissä on kuitenkin sellaista, josta voimme ammentaa tähän päivään ja tuleviin päiviin iloa ja uskoa tulevaisuuteen. Itselläni on näin joulun jälkeenkin vielä pöydälläni emeritus piispa Eero Huovisen kirjoittama kirja ” Pitkä Ilo ”. Se kertoo Joulun sanomasta. Huovinen kuvaa Jeesus lapsen syntymää ilona, joka on rikasta ja keskeytymätöntä. Tunnemme ehkä sananlaskun : ” itku pitkästä ilosta.” Jouluevankeliumin sanoma on toinen: ”pitkä ilo pitkien itkujen keskelle. ” Uskomme heikkouskaan tai vaikeudet elämässämme eivät estä Jumalaa toteuttamasta ilon syntymistä. Ilo tulee meille todelliseksi , kun tunnemme, että rakastava Jumala on meille todellisuutta.

Loppiainen 6.1 kuuluu kirkkovuoden kalenteriin ja nimensä mukaan lopettaa joulun aikaan liittyvät juhlat. Suomalaisessa kansanperinteessä joulunaika on katsottu jatkuvan Nuutin päivään 13.1 saakka. Näistä päivämääristä riippumatta Jumala on kanssamme joka päivä .

Runoilija Pirjo Poutasen sanat rohkaiskoon meitä yhdessä iloitsemaan ja luottamaan Jumalaan ja yhteyden merkitykseen

” Toivo, ilo tai rakkaus eivät ole ihmisen aikaan saamaa. Ne on annettu meille osaksi elämän ihmeellistä kantokykyä. Ne on annettu eteenpäin jaettavaksi. Tässä jakamisessa vähänkin on aina paljon . ”

 

Leena Rauhala

Leena Rauhala

 

17.11.2017

Yleisesti voidaan sanoa, että kaikki ovat tyytyväisiä. Olen itse asukastoimikunnan puheenjohtaja ja esitämme toiveitamme. Toivoisimme saavamme tänne pienen myymälän ja tästä olenkin soittanut jo Prismaan vastaavalle henkilölle.

Olen itse toiminut aikaisemmin elämässä opettajana ja rehtorina. Olen hoitanut eläkeläisten työtupaa ja perustanut eläkeläisten soittokunnan. Toimin aikoinaan Tampereen siviili invalidien kuoron johtajana. Tällä porukalla teimme joskus keikan Helsinkiin, jossa oli koolla 1500 kuulijaa. Raumalla olen toiminut soittokunnassa aikoinaan 4 vuotta. Musiikki on minulle tärkeää. Täällä palvelutalossa olenkin koonnut aihealueittain lipastoon musiikkia.

Heikki Saarilahti

IMG_9201

 


Jumalan teot eivät ole ikään sidottuja

Päivittäessäni näitä elämänpuun nettisivuja ja miettiessäni ikä-ihmisiä, minulle tulee jatkuvasti mieleeni raamatun sana ”Älä sano, Minä olen nuori, vaan mene, kunne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua.” Tämä jae löytyy Jeremian kirjan ensimmäisestä luvusta.

Jumalan teot eivät ole ikään sidottuja, eivät nuoruuteen tai vanhuuteen. Kukin meistä voi olla valona juuri siinä paikassa, jonne Jumala meidät johdattaa. Jumala lupasi Jeremiaalle: ”Katso, minä panen sanani sinun suuhusi”. Rukoillaan, että Jumala antaa meidän suuhumme kussakin hetkessä ne oikeat sanat puhua.

9.11.2017 Sirpa Pursiainen